Keli Sydneyssa on ollu melko upee sunnuntaista tahan saakka. Koko alkuviikko on vaan aurinko paistanu, mutta nyt valitettavasti sataa vetta ja keli on harmaa. Mielenkiintosta, kuinka pilvet peittaa puolet pilvenpiirtajista :) Ei taida olla Sydney towerista tanaan mitenkaan erityisen hyvat nakymat.
Eilen lahdettiin Sarahn kanssa Blue Mountainsille paivaksi. Keli oli kaunis ja aurinkoinen, vaikkakin hivenen viilea siela korkeammalla. Mutta taydellinen keli patikointiin. Nakymat oli huikeat, vaikkei pitkaa lenkkia kilometreissa tehtykaan. Aikaa meni silti ihan kiitettavasti kaikkine valokuvauspysahdyksineen yms. :D Ja tulihan se kuuluisa three sisters:kin nahtya :) Meilla kavi myos hyva tuuri, koska eilen oli public holiday, joten jostain kummallisesta syysta juna oli halvempi! Eli menopaluu Blue Mountainsille kustansi ainoastaan 10,80aud sen 46aud sijaan, mita olin varautunut maksamaan! Ei istu mun logiikkaan, kun yleensa lomina kaikki on kalliimpaa, mutta en kyllakaan valita! Kiva yllatys!
Paivan paatteeksi nautittiin aikaista illallista tai hyvin myohaista lounasta, miten sen nyt haluaa ajatella, pienessa kahvila/ravintolassa. Soin lammashampurilaisen ja kylla oli hyvaa! Kahvilassa oli muutenkin mukava ja rento tunnelma ja henkilokunta oli erittain ystavallista. Nimi oli muistaakseni Katoomba Street Cafe, mikali joku Blue Mountainsille ja Katoombaan eksyy. Voin hyvin lampimasti suositella kyseista kahvilaa :)
Nyt on sitten viimeiset paivat menossa. Toivottavasti huomenna on kaunis keli, jotta paasisin viela tekemaan coastal walk:in Bondilta Coogeen. On kuulemma nakemisen arvoinen kavelyreitti :) Mutta eipa sita viitsi vesisateessa tehda! Ja sitten tavaroita pakkaamaan ja valmistautumaan kotiin paluuseen. Taalta mina tulen Suomi!
perjantai 22. huhtikuuta 2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Takaisin Sydneyssa
Nyt sitten viedaan jo viimeista viikko Australiassa ja olen jo saapunut takaisin mista lahdinkin, eli Sydneyyn. Sydneyyn saapuminen oli melko mukavaa, koska osa paikoista oli jo ennestaan tuttuja, eika tarvinnut olla hukassa ensimmaiseksi. Olen myos yrittanyt tehda asioita, jotka ensimmaisella viikolla jai tekematta, koska en halunnut kayttaa rahaa. Nyt on sitten mennyt rahaa enemmankin kuin laki sallii :D
Kaikki matkamuistot ja tuliaiset on nyt ostettu. Piti ostaa uusi matkalaukku, minka saa ottaa kasimatkatavaroihin, etta saan kaikki kamat mahtumaan mukaan. Toivottavasti pysyn sallituissa rajoissa painon suhteen :D Taytyy sitten pukea vahan vaatetta enemman paalle, mikali paino menee ylitse. Lentokoneessa on jokatapauksessa kylma, joten pienet lisavarusteet ei edes olisi pahitteeksi :D
Eilen paatin ottaa lautan Manlyyn. Manly oli kiva paikka, vaikutti ihan omalta pikkukaupungiltaan enemman kuin Sydneyn kaupunginosalta. Rannat oli kauniita ja ilma oli loistava. Aurinko paistoi koko paivan. Mutta siita huolimatta en uskaltautunut uimaan asti, vaikka auringonpalvojia rannalla loikoilikin. Kaveleskelin ympariinsa ja nautin kauniista maisemista. Manlysta olisi lahtenyt "Manly scenic walkway", mika on kuulemma kaunis patikkareitti. Ottaa matkaa ehka paivan, mikali haluaa kokonaan tehda. Viikonlopun suunnitelmista ja saasta riippuen saatan ehka tehda sen lauantaina tai sunnuntaina. Perjantaina suunnitelmissa on menna Blue Mountainsille, mikali saa on hyva. Mukaan lahtee Sarah, johon tutustuin jo Bunburyssa. Mukava saada seuraa!
Ooppeatalo kuunvalossa :)
Manly Shelley Beach
Manly Scenic Walkway alkua
Kaikki matkamuistot ja tuliaiset on nyt ostettu. Piti ostaa uusi matkalaukku, minka saa ottaa kasimatkatavaroihin, etta saan kaikki kamat mahtumaan mukaan. Toivottavasti pysyn sallituissa rajoissa painon suhteen :D Taytyy sitten pukea vahan vaatetta enemman paalle, mikali paino menee ylitse. Lentokoneessa on jokatapauksessa kylma, joten pienet lisavarusteet ei edes olisi pahitteeksi :D
Eilen paatin ottaa lautan Manlyyn. Manly oli kiva paikka, vaikutti ihan omalta pikkukaupungiltaan enemman kuin Sydneyn kaupunginosalta. Rannat oli kauniita ja ilma oli loistava. Aurinko paistoi koko paivan. Mutta siita huolimatta en uskaltautunut uimaan asti, vaikka auringonpalvojia rannalla loikoilikin. Kaveleskelin ympariinsa ja nautin kauniista maisemista. Manlysta olisi lahtenyt "Manly scenic walkway", mika on kuulemma kaunis patikkareitti. Ottaa matkaa ehka paivan, mikali haluaa kokonaan tehda. Viikonlopun suunnitelmista ja saasta riippuen saatan ehka tehda sen lauantaina tai sunnuntaina. Perjantaina suunnitelmissa on menna Blue Mountainsille, mikali saa on hyva. Mukaan lahtee Sarah, johon tutustuin jo Bunburyssa. Mukava saada seuraa!
torstai 14. huhtikuuta 2011
Great Ocean Road
Eilen menin paivareissulle Great Ocean roadille ja kyllahan se olikin nakemisen arvoinen :) Kauniita paikkoja ja hyvia kuvia. Valitettavasti kuvia Ulurusta en nyt sitten enaa omista.. :s kamera calibroi muistikortin omia aikojaan ja typera kun olen, en ollut ottanut varmuuskopioita viimesen viikon ajalta (vaikka yleensa taman teenkin suhteellisen usein) ja sinne meni joka ikinen kuva Ulurusta.. Onneksi mulla on kuitenkin viela kuvat Kata Tjutasta ja Kings Canyonista, mutta Uluru oli kuitenkin se syy lahtea koko red centreen ja nyt menetin ne kuvat.. Mutta eipa tassa auta jossitella. Sinne meni ja nyt on vaan otettava kuvia sitten senkin eesta!
Eli eilen siis lahdettiin aamulla huristelemaan kohti Great Ocean Roadia tapotaydella minibussilla. Ryhma oli mukava ja sosiaalinen ja kaikki halusivat tutustua toisiinsa, joten paiva osoittautui oikeinkin mukavaksi. Normaalisti tourilla pysahdytaan surffauksesta kuuluisalla Bells Beachilla, mutta talla kertaa meilla ei ollut lupaa menna varsinaiselle rannalle, koska siela rakennettiin lavasteita surf-kilpailua varten, mutta kurkittiin kuitenkin vahan kauempaa aalloissa kelluvia surffareita ja kyllahan se mahtavalta nayttikin!
Kaytiin myos bongailemassa kenguruita ja koaloita. Mulla oli ihan hyvia kuvia kenguruista, mutta nehan meni myos sen muistikortin mukana. Mutta onneksi on kuitenkin viela ennestaan kuvia jaljella kenguruista ja koaloista molemmista.
Ensimmainen todella huikea stoppi oli Twelve Apostoles, missa olisi ollut mahdollista tehda helikopterilento, mutta ite en kuitenkaan sitte raaskinut pistaa rahoja siihen. Ihan hyvan nakyman sai maastakin kasin.
Matkan varrella pysahdyttiin myos kylman ilmaston sademetsassa, mika oli ihan mielenkiintoinen paikka, mutta sinansa naytti samalta kuin muutkin sademetsat :)
Muita kuvauksellisia paikkoija oli Loch arch gorge ja London Bridge.
Alimmainen kuva on London Bridgelta :)
Eli eilen siis lahdettiin aamulla huristelemaan kohti Great Ocean Roadia tapotaydella minibussilla. Ryhma oli mukava ja sosiaalinen ja kaikki halusivat tutustua toisiinsa, joten paiva osoittautui oikeinkin mukavaksi. Normaalisti tourilla pysahdytaan surffauksesta kuuluisalla Bells Beachilla, mutta talla kertaa meilla ei ollut lupaa menna varsinaiselle rannalle, koska siela rakennettiin lavasteita surf-kilpailua varten, mutta kurkittiin kuitenkin vahan kauempaa aalloissa kelluvia surffareita ja kyllahan se mahtavalta nayttikin!
Kaytiin myos bongailemassa kenguruita ja koaloita. Mulla oli ihan hyvia kuvia kenguruista, mutta nehan meni myos sen muistikortin mukana. Mutta onneksi on kuitenkin viela ennestaan kuvia jaljella kenguruista ja koaloista molemmista.
Ensimmainen todella huikea stoppi oli Twelve Apostoles, missa olisi ollut mahdollista tehda helikopterilento, mutta ite en kuitenkaan sitte raaskinut pistaa rahoja siihen. Ihan hyvan nakyman sai maastakin kasin.
Matkan varrella pysahdyttiin myos kylman ilmaston sademetsassa, mika oli ihan mielenkiintoinen paikka, mutta sinansa naytti samalta kuin muutkin sademetsat :)
Muita kuvauksellisia paikkoija oli Loch arch gorge ja London Bridge.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Alice Springs, Red Centre & Melbourne
Nyt on kylla hurahtanu aika taas hurjan nopeesti ja paljon ehtiny tapahtua siita kun viimeksi kirjottelin tanne. Matkustaessa aina menee paivat niin nopeesti ettei aina oikeen ehtisi istua koneella riittavan pitkaan blogia kirjottaakseen :)
Nyt on kuitenkin sitte jo takana Australian tunnetuimman outbackin maisemat ja melbournenkin kanssa ollaan jo tehty tuttavuutta pari paivaa. Alice Springsista en oikein tykanny, kuten jo alunperin arvelinkin. Pieni ja ruma outback "kaupunki", missa ei ole mitaan tekemista, eika ensimmaistakaan kaunista paikkaa. Kyllahan nama maisemat on jo nahty ihan riittavasti aikasempien outback kokemusten kanssa. Alice Springs muistutti aikalailla Mt. Isa:a, ainoastaan ilman kaivoksia.
Mutta the Rock Tour! Tour sinansa ei ollut niin erikoinen, en ymmarra miks kaikki hehkuttaa sita, luulen, etta olisin ollut ihan yhta tyytyvainen minka tahansa tour-operoijan kanssa, mutta ne Maisemat!! Ensimmaisena paivana tehtiin n. 7km patikka Kings Canyonissa. Pitihan sita tietenkin taas kavuta korkealle, joten olin vaihteeksi ihan kirkkaanpunainen. Ei tuo liikunta noissa lampotiloissa oikein ole luotu mulle, mutta paikka oli ehdottomasti sen arvoinen :) En osaa oikein kuvailla niita maisemia, mutta laitan kuvia sitten kun taas paasen kameran kanssa koneelle. Luultavasti siis sydneysta, missa on ilmanen netti :)
Ensimmainen yo nukuttiin tahtitaivaan alla keskella karjatilaa, eli siis keskella ei mitaan. Ei juoksevaa vetta, eika vessoja. Mielenkiintoinen kokemus henkilolle, joka ei nyt ihan niin hirveasti tuosta leirielamasta piittaa! Mutta taivas oli kaunis. En oo varmaan missaan nahnyt niin upeeta tahtitaivasta. Siina sita iltasaduksi katseltiin Milky Way:ta ja Southern Cross:ia.
Seuraavana paivana patikoitiinkin sitte Kata Tjuta:lla (Valley of the winds) ja upeat oli maisemat siellakin. Kuvia seuraa :)
Paivan paatteeksi sitten vihdoin saavutettiin Uluru (Ayers Rock), minka takia koko Red Centreen hakeuduinkin! Tuntui jotenkin huikean taianomaiselta todellakin olla paikanpaalla ja nahda omin silmin ne maisemat, mitka on nahnyt satoja kertoja kuvista. Tosin tietenkin alue oli taynna turisteja ja Base Walk:lle oli rakennettu oikea kavely(hiekka)katu, mika oli hienoinen pettymys. Mutta jokatapauksessa kivi kaikessa komeudessaan oli huikea naky! Ja tietenkin illalla katseltiin auringonlasku ja Ulurun varien vaihto (ja se todellakin vaihtaa varia auringon laskiessa!!). Seuraavana aamuna palattiin viela look out-paikalle katselemaan myos auringonnousu.
Vaikka reissu australian tunnetulle ikonille oli uskomaton kokemus, oli paluu Melbourneen myos mahtava! En olisi kestanyt niita karpasia enaa sekuntiakaan ja kaupungin vilina on ihan viihdyttavaa niin monien pikkupaikoissa vietettyjen viikkojen jalkeen. Melbournessa vaan on KYLMA! Pitaa varmaan ostaa lamminta vaatetta hieman enemman, koska Sydneyssa ei ole luultavasti paljoa taman lampimampaa :) Talvikengat on kyllakin jo hankittu, mutta toivon, etten sentaan niita tarvitse ennen ensi talvea Suomessa! :D
Seuraavaksi suuntana olisikin sitten ostoskeskus! Eilen kaytiin katsastamassa Queen Victoria Markets ja olihan siela kaikenlaista kraasaa myynnissa, mutta ei tarttunut ihan hirveasti kuitenkaan mukaan. Yhden tuliaisen ostin ja tosiaan ne kengat.. :D Nyt vuorossa on sitten outlet-shopping! Viimeiset 2 vko:a menossa!
Nyt on kuitenkin sitte jo takana Australian tunnetuimman outbackin maisemat ja melbournenkin kanssa ollaan jo tehty tuttavuutta pari paivaa. Alice Springsista en oikein tykanny, kuten jo alunperin arvelinkin. Pieni ja ruma outback "kaupunki", missa ei ole mitaan tekemista, eika ensimmaistakaan kaunista paikkaa. Kyllahan nama maisemat on jo nahty ihan riittavasti aikasempien outback kokemusten kanssa. Alice Springs muistutti aikalailla Mt. Isa:a, ainoastaan ilman kaivoksia.
Mutta the Rock Tour! Tour sinansa ei ollut niin erikoinen, en ymmarra miks kaikki hehkuttaa sita, luulen, etta olisin ollut ihan yhta tyytyvainen minka tahansa tour-operoijan kanssa, mutta ne Maisemat!! Ensimmaisena paivana tehtiin n. 7km patikka Kings Canyonissa. Pitihan sita tietenkin taas kavuta korkealle, joten olin vaihteeksi ihan kirkkaanpunainen. Ei tuo liikunta noissa lampotiloissa oikein ole luotu mulle, mutta paikka oli ehdottomasti sen arvoinen :) En osaa oikein kuvailla niita maisemia, mutta laitan kuvia sitten kun taas paasen kameran kanssa koneelle. Luultavasti siis sydneysta, missa on ilmanen netti :)
Ensimmainen yo nukuttiin tahtitaivaan alla keskella karjatilaa, eli siis keskella ei mitaan. Ei juoksevaa vetta, eika vessoja. Mielenkiintoinen kokemus henkilolle, joka ei nyt ihan niin hirveasti tuosta leirielamasta piittaa! Mutta taivas oli kaunis. En oo varmaan missaan nahnyt niin upeeta tahtitaivasta. Siina sita iltasaduksi katseltiin Milky Way:ta ja Southern Cross:ia.
Seuraavana paivana patikoitiinkin sitte Kata Tjuta:lla (Valley of the winds) ja upeat oli maisemat siellakin. Kuvia seuraa :)
Paivan paatteeksi sitten vihdoin saavutettiin Uluru (Ayers Rock), minka takia koko Red Centreen hakeuduinkin! Tuntui jotenkin huikean taianomaiselta todellakin olla paikanpaalla ja nahda omin silmin ne maisemat, mitka on nahnyt satoja kertoja kuvista. Tosin tietenkin alue oli taynna turisteja ja Base Walk:lle oli rakennettu oikea kavely(hiekka)katu, mika oli hienoinen pettymys. Mutta jokatapauksessa kivi kaikessa komeudessaan oli huikea naky! Ja tietenkin illalla katseltiin auringonlasku ja Ulurun varien vaihto (ja se todellakin vaihtaa varia auringon laskiessa!!). Seuraavana aamuna palattiin viela look out-paikalle katselemaan myos auringonnousu.
Vaikka reissu australian tunnetulle ikonille oli uskomaton kokemus, oli paluu Melbourneen myos mahtava! En olisi kestanyt niita karpasia enaa sekuntiakaan ja kaupungin vilina on ihan viihdyttavaa niin monien pikkupaikoissa vietettyjen viikkojen jalkeen. Melbournessa vaan on KYLMA! Pitaa varmaan ostaa lamminta vaatetta hieman enemman, koska Sydneyssa ei ole luultavasti paljoa taman lampimampaa :) Talvikengat on kyllakin jo hankittu, mutta toivon, etten sentaan niita tarvitse ennen ensi talvea Suomessa! :D
Seuraavaksi suuntana olisikin sitten ostoskeskus! Eilen kaytiin katsastamassa Queen Victoria Markets ja olihan siela kaikenlaista kraasaa myynnissa, mutta ei tarttunut ihan hirveasti kuitenkaan mukaan. Yhden tuliaisen ostin ja tosiaan ne kengat.. :D Nyt vuorossa on sitten outlet-shopping! Viimeiset 2 vko:a menossa!
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Viimeinen viikonloppu WA:ssa
Nyt on sitten loistava ja toiminnan tayteinen viimenen viikonloppu WA:ssa ja Bunbury kavereiden kanssa ohitse! Tultiin Perthiin torstaina nauttimaan vahan kaupunkielamasta vaihteeksi.
Torstai-ilta meni nopeasti. Kaytiin muutamassa kaupassa ja sen jalkeen istuskeltiin pubissa Marielin ja Stephien ja parin muun tyton kanssa juoruamassa.
Perjantaina olikin sitten totaalinen shoppailupaiva! Kierrettiin koko paiva kauppoja ja kyllahan sita rahaa paloikin. Ihmeellista kylla, tanaan kun pakkasin rinkan ja heitin jotain vanhoja vaatteita pois, olin itseasiassa menettanyt kiloja rinkastani! Mika on kylla melko kasittamatonta, ottaen huomioon, etta rinkka tuntuu koko ajan vain paisuvan koossa.
Illalla kaytiin syomassa hyvin italialaisessa ravintolassa ja sitten nukkumaan, silla lauantaina piti nousta aikaisin ja lahtea suunnistamaan kohti Fremantlea.
Lauantaina tosiaan lahdettiin sukeltamaan Rottnest Islandin ymparistoon Perth diving academyn mukana. Ilma on tosiaan ollut WA:n tapaanloistava koko viikonlopun, ja aurinkoa seka lamminta riitti sukellusreissullekin. Ensimmainen sukelluspaikka oli haastava, silla olosuhteet merella oli melkoiset. Aallokkoa ja virtauksia riitti ja ensimmainen sukellus kavi aivan taysin kuntoilusta! Lisaksi oma markapuku oli hieman liian pieni, koskajostain idioottimaisesta syysta Mariel kuvittelee, etta ma oon muka pienempi ku se :D ehka lyhyempi, mutta voitan kylla paksuudessa! Joten olin siis toivottoman uuvuksissa jo ennenkuin edes paasin veteen asti ja siitahan sitte vasta kamppailu alkoi. Lisaksi jouduin viela palaamaan veneelle, silla tarvitsin vahan lisapainoa. Kolmanneksi sukellusryhmaamme saatiin USAlainen tytto ja meilla kaikilla oli jotain ongelmia varusteiden kanssa ensialkuun, joten ensimmaiselle sukellukselle lahteminen oli haastavaa ja nainpa pohja-ajaksi jaikin vain 22min. Lisaksi itse veden alla oli vahvoja virtauksia, joita vastaan joutui taistelemaan, eli ensimmaisen sukelluksen jalkeen me kaikki oltiin kylla todellakin uuvuksissa! Onneksi lounas oli odottamassa ja hyva lounas olikin!
Toinen sukellus osoittautui huomattavasti ensimmaista miellyttavammaksi, vaikka pienia virtauksia pohjassa oli tallakin kertaa. Mutta talla kertaa ihan siedettavaa. Lisaksi naimme aivan valtavan Smooth Stingrayn! Oli viela suurempi kuin stingray Whitsundaysilla!! Oli ehdottomasti sukelluksen kohokohta.
Tanaan ollaan lahinna palauduttu sukelluksesta, kierrelty vahan kauppoja ja syoty hyvin. Oli todellakin rentouttava ja hyvan ruuan ja seuran tayteinen viikonloppu.Nyt taytyy viela odotella muutama tunti ennenkuin paasen lentamaan kohti Melbournea ja uusia seikkailuja. Paluuta Bunburyyn ei sitten enaa olekaan, mutta toivottavasti naen viela nama ihmiset jossain tulevaisuudess! :)
Torstai-ilta meni nopeasti. Kaytiin muutamassa kaupassa ja sen jalkeen istuskeltiin pubissa Marielin ja Stephien ja parin muun tyton kanssa juoruamassa.
Perjantaina olikin sitten totaalinen shoppailupaiva! Kierrettiin koko paiva kauppoja ja kyllahan sita rahaa paloikin. Ihmeellista kylla, tanaan kun pakkasin rinkan ja heitin jotain vanhoja vaatteita pois, olin itseasiassa menettanyt kiloja rinkastani! Mika on kylla melko kasittamatonta, ottaen huomioon, etta rinkka tuntuu koko ajan vain paisuvan koossa.
Illalla kaytiin syomassa hyvin italialaisessa ravintolassa ja sitten nukkumaan, silla lauantaina piti nousta aikaisin ja lahtea suunnistamaan kohti Fremantlea.
Lauantaina tosiaan lahdettiin sukeltamaan Rottnest Islandin ymparistoon Perth diving academyn mukana. Ilma on tosiaan ollut WA:n tapaanloistava koko viikonlopun, ja aurinkoa seka lamminta riitti sukellusreissullekin. Ensimmainen sukelluspaikka oli haastava, silla olosuhteet merella oli melkoiset. Aallokkoa ja virtauksia riitti ja ensimmainen sukellus kavi aivan taysin kuntoilusta! Lisaksi oma markapuku oli hieman liian pieni, koskajostain idioottimaisesta syysta Mariel kuvittelee, etta ma oon muka pienempi ku se :D ehka lyhyempi, mutta voitan kylla paksuudessa! Joten olin siis toivottoman uuvuksissa jo ennenkuin edes paasin veteen asti ja siitahan sitte vasta kamppailu alkoi. Lisaksi jouduin viela palaamaan veneelle, silla tarvitsin vahan lisapainoa. Kolmanneksi sukellusryhmaamme saatiin USAlainen tytto ja meilla kaikilla oli jotain ongelmia varusteiden kanssa ensialkuun, joten ensimmaiselle sukellukselle lahteminen oli haastavaa ja nainpa pohja-ajaksi jaikin vain 22min. Lisaksi itse veden alla oli vahvoja virtauksia, joita vastaan joutui taistelemaan, eli ensimmaisen sukelluksen jalkeen me kaikki oltiin kylla todellakin uuvuksissa! Onneksi lounas oli odottamassa ja hyva lounas olikin!
Toinen sukellus osoittautui huomattavasti ensimmaista miellyttavammaksi, vaikka pienia virtauksia pohjassa oli tallakin kertaa. Mutta talla kertaa ihan siedettavaa. Lisaksi naimme aivan valtavan Smooth Stingrayn! Oli viela suurempi kuin stingray Whitsundaysilla!! Oli ehdottomasti sukelluksen kohokohta.
Tanaan ollaan lahinna palauduttu sukelluksesta, kierrelty vahan kauppoja ja syoty hyvin. Oli todellakin rentouttava ja hyvan ruuan ja seuran tayteinen viikonloppu.Nyt taytyy viela odotella muutama tunti ennenkuin paasen lentamaan kohti Melbournea ja uusia seikkailuja. Paluuta Bunburyyn ei sitten enaa olekaan, mutta toivottavasti naen viela nama ihmiset jossain tulevaisuudess! :)
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Dunsborough & Margaret River
Sunnuntaina oli mukava paiva. Toista vapaata ja reissu tasta pari tuntia autolla etelampaan. Pomon tytto, Kelly, otti mut mukaansa Dusboroughun ja meilla oli oikein mukava paiva. Ilma oli tosi lammin, eika edes tuullut, eli siis taydellinen keli rannalla loikoiluun yms.
Aamupalan (hillomunkki leipomosta!) jalkeen kaytiin katsomassa Canal Rocks Dunsboroghssa. Paikka oli kaunis ja vesi kristallin kirkasta. Muut porukasta hyppas sillalta veteen ja kellu virtauksessa, mutta itella ei ollut tarpeeksi rohkeutta tehda moista. Toimin siis sen sijaan valokuvaajana. Kivien valissa kellui melko suuri keihasrausku ja vahan kauempana kivella kollotteli hylje. Valitettavasti oma kamera on sen verran huono, etta enhan ma hylkeesta kuvaa saanu. Tallaisina hetkina todella kaipaan omaa Nikoniani, silla tuolla pokkarilla kun ei aina oikein meinaa saada ikuistettua kaikkia tilanteina sellaisina, kun ne haluaisin muistaa.
Seuraavaksi suunnitelmissa olikin sitten loikoilla rannalla pari tuntia ja suuntasimme Shelley Beachille. Valitettavasti unohdin kameran autoon, joten en saanut kuvaa tasta paikasta, mutta ranta oli suuri, mutta silti rauhallisessa poukamassa ja meri oli suhteellisen tyyni, vaikka virtauksiakin kylla oli. Vesi jokatapauksessa oli niin houkuttelevan turkoosia, etta pakkohan sinne oli menna. WA:ssa, ainakaan taala etelammassa, ei ole kauheesti rantavahteja rannoilla jostain syysta. Rannat ovat luultavasti niin paljon autiompia, etta valtiolla ja kunnilla ei ole varaa palkata vahteja joka rannalle kykkimaan. Kelly ja hanen sisko ovat kuitenki kayneet tuolla kyseisella rannalla lapsesta asti, joten olin suhteellisen luottavaisin mielin. Siita huolimatta kammoksun edelleen vahan niita virtauksia (mika on sinansa ihan hyva asia) ja oon todella varovainen vedessa. Mutta pakkohan sita on valilla kuitenkin virkistaytya :)
Rannalla rentoutumisen jalkeen ajelimme Margaret Riverin viinitila-alueille. Kasittamatonta, miten valtavia viinitiloja siella oli ja aivan jokapuolella. Emme kuitenkaan vierailleet viinitilalla vaan paikallisella pienpanimolla, missa soimme valtavan lounaan! Suhteellisen kallis paikka, mutta ehdottomasti sen arvoinen! Paikan nimi oli muistaakseni Bootleg Brewery.
Jalkiruuaksi paatimme suunnata nauttimaan suklaata suklaatehtaalle, mika oli jotakuinkin samanlainen paikka kuin Swan Valleyssa, mutta eihan se haitannut, silla aina on tilaa suklaalle!
Paiva oli jokatapauksessa erittain antoisa ja oli viihdyttavaa paasta nakemaan jotain muutakin kuin vain Bunburyn kylapahanen ja hostelli. :) Nyt onkin sitten enaa pari paivaa jaljella taalla ja sen jalkeen reissuun. Loistava uutinen oli, etta taidamme sittenkin paasta sukeltamaan lauantaina, joten tiedossa mahtava viikonloppu!
Aamupalan (hillomunkki leipomosta!) jalkeen kaytiin katsomassa Canal Rocks Dunsboroghssa. Paikka oli kaunis ja vesi kristallin kirkasta. Muut porukasta hyppas sillalta veteen ja kellu virtauksessa, mutta itella ei ollut tarpeeksi rohkeutta tehda moista. Toimin siis sen sijaan valokuvaajana. Kivien valissa kellui melko suuri keihasrausku ja vahan kauempana kivella kollotteli hylje. Valitettavasti oma kamera on sen verran huono, etta enhan ma hylkeesta kuvaa saanu. Tallaisina hetkina todella kaipaan omaa Nikoniani, silla tuolla pokkarilla kun ei aina oikein meinaa saada ikuistettua kaikkia tilanteina sellaisina, kun ne haluaisin muistaa.
Seuraavaksi suunnitelmissa olikin sitten loikoilla rannalla pari tuntia ja suuntasimme Shelley Beachille. Valitettavasti unohdin kameran autoon, joten en saanut kuvaa tasta paikasta, mutta ranta oli suuri, mutta silti rauhallisessa poukamassa ja meri oli suhteellisen tyyni, vaikka virtauksiakin kylla oli. Vesi jokatapauksessa oli niin houkuttelevan turkoosia, etta pakkohan sinne oli menna. WA:ssa, ainakaan taala etelammassa, ei ole kauheesti rantavahteja rannoilla jostain syysta. Rannat ovat luultavasti niin paljon autiompia, etta valtiolla ja kunnilla ei ole varaa palkata vahteja joka rannalle kykkimaan. Kelly ja hanen sisko ovat kuitenki kayneet tuolla kyseisella rannalla lapsesta asti, joten olin suhteellisen luottavaisin mielin. Siita huolimatta kammoksun edelleen vahan niita virtauksia (mika on sinansa ihan hyva asia) ja oon todella varovainen vedessa. Mutta pakkohan sita on valilla kuitenkin virkistaytya :)
Rannalla rentoutumisen jalkeen ajelimme Margaret Riverin viinitila-alueille. Kasittamatonta, miten valtavia viinitiloja siella oli ja aivan jokapuolella. Emme kuitenkaan vierailleet viinitilalla vaan paikallisella pienpanimolla, missa soimme valtavan lounaan! Suhteellisen kallis paikka, mutta ehdottomasti sen arvoinen! Paikan nimi oli muistaakseni Bootleg Brewery.
Jalkiruuaksi paatimme suunnata nauttimaan suklaata suklaatehtaalle, mika oli jotakuinkin samanlainen paikka kuin Swan Valleyssa, mutta eihan se haitannut, silla aina on tilaa suklaalle!
Paiva oli jokatapauksessa erittain antoisa ja oli viihdyttavaa paasta nakemaan jotain muutakin kuin vain Bunburyn kylapahanen ja hostelli. :) Nyt onkin sitten enaa pari paivaa jaljella taalla ja sen jalkeen reissuun. Loistava uutinen oli, etta taidamme sittenkin paasta sukeltamaan lauantaina, joten tiedossa mahtava viikonloppu!
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Another post from Bunbury
Talla hetkella hostellilla on hiljaista, koska suurin osa kavereista on reissussa etelaisessa WA:ssa. Mutta tulevat onneksi huomenna kotiin, nii saa taas vahan eloa elamaan. Pari muuta kaveria on sairaana. Saivat ilmeisesti dengue-kuumeen Balilta. Onneksi se ei ole kuitenkaa tarttuva, niin ei hostellille synny mitaan epidemiaa. Mutta saali, etta joutuvat makaamaan sangyssa paivat pitkat ja toinen on sairaalassa. Tosin kuulin kylla, etta han voi jo ilmeisesti paremmin ja olisi tulossa takaisin "kotiin" tanaan. Bunbury kylla tosiaan tuntuu eniten kodilta, mita mikaan muu paikka Australiassa. Valilla on ihan mukava olla paikallaan :)
Toivon, etta paasen pian taalta lahdon jalkeen lisailemaan myos kuvia blogiin, silla pelkkien tekstien postaaminen nayttaa melko tylsalta. Heti kun paasen koneelle, missa onnistun lisaamaan kuvia, teen sen. Ja luultavasti lisailen niita vanhoihin teksteihin, etta ovat oikealla paikallaan. Sitten saadaan vahan lisaa eloa tahankin blogiin!
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Kotiin!
Nyt on sitten lennot varattu kotiin pain ja paluu on siis ihan todellista! Tuntuu kylla vahan haikeelta jattaa Bunbury ja Australia taakseen, mutta pitaa nyt nauttia naista viimesista viikoista. Paluulennot on siis buukattu 25.4 ja suomeen saavun seuraavana paivana. Vahan tuntuu oudolta, etta alle 7 viikon paasta oon jo Suomessa nakemassa ystavia ja puhumassa suomea kaiket paivat! Toisaalta odotan paluuta erittain innolla, mutta olen myoskin viihtynyt Bunburyssa niin hyvin, etta on outoa jattaa se ja kaikenkansalliset ystavani tanne.. Mutta ehkapa tapaamme viela tulevaisuudessa jossain pain maailmaa :) Ja on mulla nyt onneksi viela 3 vko:a aikaa nauttia hyvasta seurasta taalla pain maailmaa.
Muuten asiat sujuu aikalailla samalla painolla kuin aikaisemminkin. Lahinna tyontekoa ja kavereiden kanssa hengailua. Nyt kun sain lennot buukattua, voin alkaa suunnittelemaan viimesia viikkoja australiassa ja varailemaan lentoja, hostelleja, toureja yms yms. Sitten voikin vain rentoutua, kun kaikki on hoidossa. Seuraavana askeleena taitaa olla Rottnest Islandin sukellusreissun varaaminen yhdessa Marielan kanssa. Odotan innolla!
Ei siis muutakun henkisesti varautumaan kotiinpaluun ja pitaa yrittaa olla taalla nyt mahdollisimman aktiivinen, silla kohtahan se on ohi!
Mukavia paivia Suomeen. Kirjoittelen taas kun silta tuntuu :)
Muuten asiat sujuu aikalailla samalla painolla kuin aikaisemminkin. Lahinna tyontekoa ja kavereiden kanssa hengailua. Nyt kun sain lennot buukattua, voin alkaa suunnittelemaan viimesia viikkoja australiassa ja varailemaan lentoja, hostelleja, toureja yms yms. Sitten voikin vain rentoutua, kun kaikki on hoidossa. Seuraavana askeleena taitaa olla Rottnest Islandin sukellusreissun varaaminen yhdessa Marielan kanssa. Odotan innolla!
Ei siis muutakun henkisesti varautumaan kotiinpaluun ja pitaa yrittaa olla taalla nyt mahdollisimman aktiivinen, silla kohtahan se on ohi!
Mukavia paivia Suomeen. Kirjoittelen taas kun silta tuntuu :)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Australian Hamahakit
Eilen kavimme tyttoporukalla nauttimassa kuulemma WA:n tai ainaskin Bunburyn parhaat fish&chipsit Aristo's ravintolassa meren aarella. Ja voin kylla sanoa, etta kyllahan se fisu hyvalle maistuikin, eika ranskiksissakaan mitaan moitittavaa ollut. Mutta myyjalla oli koko kasivarsi punainen ja tokihan joku sitten kysy, etta mika siihen on kayny ja kertoi, etta hamahakki puraisi. Tasta alko sitten melkonen hamahakki keskustelu, silla jalki oli nimittain melko kaamean nakonen ja purema oli jo melkein 2 viikkoa vanha. Kyseinen hamahakki oli white tailed spider, mista on liikkunut melko epailyttavia tarinoita median parissa ja hamahakki on saanu totuutta pahemman maineen. On totta, etta purema voi koitua tuskalliseksi, mutta suurimmaksi osaksi kyseessa on siis tulehtuminen, eika niinkaan itse hamahakin myrkky.
Eras brittilainen ystavamme hostellilla kertoi tarinan kaveristaan, jota oli kyseinen hamahakki myoskin puraissut. Kolmeen viikkoon ei ollut mitaan ongelmaa ja yhtakkia mies oli mennyt niin huonoon kuntoon, etta joutui makaamaan sairaalassa 9kk ja menetti jalkansa pureman vuoksi. Tokihan taman jalkeen koko hostellin tytot oli paniikissa, koska kyseinen hamahakkihan elelee myos ihan taalla Bunburyssa ja saattaa loytya peitoista yms.
Viime yon hamahakkikuvien tayteisen sangyssa pyoriskelyn jalkeen paatin ottaa vahan enemman selvaa tasta kyseisesta hamahakista, silla aikaisemmin olin kuullut, etta funnel web spider on australian hamahakeista ainoa, jonka purema on todellakin vaarallinen. Vaheksymatta tietenkaan muita hamahakkeja, mutta funnel web on ainoa, jonka tiedetaan tappaneen ihminen kahdessa tunnissa (ei kuitenkaan vuoden 1984 jalkeen, jolloin vastamyrkky kehitettiin!), mutta usein ongelmat muiden hamahakkien kanssa johtuvat siis haavan tulehtumisesta, eika niinkaan itse myrkysta.
Ja kyllahan sielta sitten loytyikin hieman lohduttavampaa tietoa, eli white tailed hamahakin myrkky ei todistetusti ole aiheuttanut vakavia ongelmia, vaan kyseessa saattaa tosiaankin olla muut bakteerit, jotka ovat pesiytyneet haavaan. Tietenkin myos myrkky aiheuttaa melko kivuliaan pureman, mutta luultavasti tulen kuitenkin selviytymaan puremasta menettamatta raajoja!
Taas nousi hirvea kohu aiheesta, mista suurin osa ei tieda huhupuhetta kummempaa. Ja nyt on ainakin itsella huomattavasti turvallisempi olo jalleen, kun on tehnyt taustatutkimusta ja oikeasti lukenut faktoja asiasta, mista ei itsellakaan ollut harmainta aavistusta aikaisemmin. Tuskinpa olin edes kuullut nime white tailed spider ennen eilista.
Saadakseni blogiin eloa, voisin laittaa kuvia mainitsemistani hamahakeista, mutta luulen, etta mikali ystavani V eksyy blogia lueskelemaan, ei ole suotavaa kiusata raukkaa allottavilla hamahakin kuvilla. Sen sijaan laitan yhden niista lukuisista linkeista, mista lueskelin tietoa hamahakeista, mikali joku on kiinnostunut faktoja tarkistelemaan :)
http://www.outback-australia-travel-secrets.com/australian_spiders.html#australian-spiders-redback
Eras brittilainen ystavamme hostellilla kertoi tarinan kaveristaan, jota oli kyseinen hamahakki myoskin puraissut. Kolmeen viikkoon ei ollut mitaan ongelmaa ja yhtakkia mies oli mennyt niin huonoon kuntoon, etta joutui makaamaan sairaalassa 9kk ja menetti jalkansa pureman vuoksi. Tokihan taman jalkeen koko hostellin tytot oli paniikissa, koska kyseinen hamahakkihan elelee myos ihan taalla Bunburyssa ja saattaa loytya peitoista yms.
Viime yon hamahakkikuvien tayteisen sangyssa pyoriskelyn jalkeen paatin ottaa vahan enemman selvaa tasta kyseisesta hamahakista, silla aikaisemmin olin kuullut, etta funnel web spider on australian hamahakeista ainoa, jonka purema on todellakin vaarallinen. Vaheksymatta tietenkaan muita hamahakkeja, mutta funnel web on ainoa, jonka tiedetaan tappaneen ihminen kahdessa tunnissa (ei kuitenkaan vuoden 1984 jalkeen, jolloin vastamyrkky kehitettiin!), mutta usein ongelmat muiden hamahakkien kanssa johtuvat siis haavan tulehtumisesta, eika niinkaan itse myrkysta.
Ja kyllahan sielta sitten loytyikin hieman lohduttavampaa tietoa, eli white tailed hamahakin myrkky ei todistetusti ole aiheuttanut vakavia ongelmia, vaan kyseessa saattaa tosiaankin olla muut bakteerit, jotka ovat pesiytyneet haavaan. Tietenkin myos myrkky aiheuttaa melko kivuliaan pureman, mutta luultavasti tulen kuitenkin selviytymaan puremasta menettamatta raajoja!
Taas nousi hirvea kohu aiheesta, mista suurin osa ei tieda huhupuhetta kummempaa. Ja nyt on ainakin itsella huomattavasti turvallisempi olo jalleen, kun on tehnyt taustatutkimusta ja oikeasti lukenut faktoja asiasta, mista ei itsellakaan ollut harmainta aavistusta aikaisemmin. Tuskinpa olin edes kuullut nime white tailed spider ennen eilista.
Saadakseni blogiin eloa, voisin laittaa kuvia mainitsemistani hamahakeista, mutta luulen, etta mikali ystavani V eksyy blogia lueskelemaan, ei ole suotavaa kiusata raukkaa allottavilla hamahakin kuvilla. Sen sijaan laitan yhden niista lukuisista linkeista, mista lueskelin tietoa hamahakeista, mikali joku on kiinnostunut faktoja tarkistelemaan :)
http://www.outback-australia-travel-secrets.com/australian_spiders.html#australian-spiders-redback
maanantai 21. helmikuuta 2011
Tyontekoa ja teeherkkuja
Reilun viikon olen jo pakertanut tyon touhussa paikallisessa subissa. Tyossa, jota on jo tehnyt aiemmin jossain, on se huono puoli, etta siihen kyllastyy melko nopeasti. Yleensa kun alottaa uudessa tyopaikassa, niin ensimmaiset viikot menee uutta oppiessa ja jannittaessa ja nain siis aikakin menee paljon nopeammin. Tuola kun ei ole kauheesti ollut mitaan uutta opittavaa, niin tuntuu silta, kun olisin ollut siela toissa jo ikuisuuden. Laskeskelin, etta viitisen viikkoa olisi jaljella Bunburyssa ja viimenen kuukausi meneekin nopeasti kun reissailee ympariinsa. Marielan kanssa suunniteltiin, etta sukeltamaan mennaan sen jalkeen kun lopetan tyonteon. Nain ei tarvitse murehtia sita, etta loytyyko meilta yhteista aikaa tyon teon valissa ja saadaan sitte viettaa viela mukava viikonloppu, ennenku ma jatkan matkaa ja Mariel palaa takaisin delfiinitutkimus keskukseen jatkamaan tyoharjotteluaan.
Meille on myos kehkeytynyt melkoisen huono tapa keittaa illalla teet ja Marielin sanojen mukaan "Tea should never go without a treat", joten perinteeksi on myos kehkeytynyt hankkia "teeherkku" ja yllattaa toinen talla. Eli toisin sanoen mussutetaan kaikenlaisia leivoksia ja karkkeja aina iltasin teen kanssa. Ja tama reppureissaajan ruokahan nyt ei muutenkaan ole mitaan kaikista terveellisinta, joten todennakoisesti paisun taas ihan kiittettavaan kuntoon. Suunnittelin kylla ottavani tavaksi (heti kun paranen tasta ikuisuuksiin kestavasta flunssasta!!) aamulenkin, jonka jalkeen on sitten mukava pulahtaa mereen virkistaytymaan. Toivottavasti sen avulla loydan sitten jonkunlaisen tasapainon tahan elamaan! :D
Haluaisin kovasti lisailla kuvia, etta saisi vahan eloa tahan blogiin, mutta valitettavasti hostellin netti on niin toivottoman hidas, etta se ei ole mahdollista ja kirjastossa ovat jostain syysta estaneet kuvien lisailyn, joten valitettavasti joudutte odottamaan kuvia luultavasti ainakin siihen asti, kun jatan Bunburyn taakseni.
Meille on myos kehkeytynyt melkoisen huono tapa keittaa illalla teet ja Marielin sanojen mukaan "Tea should never go without a treat", joten perinteeksi on myos kehkeytynyt hankkia "teeherkku" ja yllattaa toinen talla. Eli toisin sanoen mussutetaan kaikenlaisia leivoksia ja karkkeja aina iltasin teen kanssa. Ja tama reppureissaajan ruokahan nyt ei muutenkaan ole mitaan kaikista terveellisinta, joten todennakoisesti paisun taas ihan kiittettavaan kuntoon. Suunnittelin kylla ottavani tavaksi (heti kun paranen tasta ikuisuuksiin kestavasta flunssasta!!) aamulenkin, jonka jalkeen on sitten mukava pulahtaa mereen virkistaytymaan. Toivottavasti sen avulla loydan sitten jonkunlaisen tasapainon tahan elamaan! :D
Haluaisin kovasti lisailla kuvia, etta saisi vahan eloa tahan blogiin, mutta valitettavasti hostellin netti on niin toivottoman hidas, etta se ei ole mahdollista ja kirjastossa ovat jostain syysta estaneet kuvien lisailyn, joten valitettavasti joudutte odottamaan kuvia luultavasti ainakin siihen asti, kun jatan Bunburyn taakseni.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Iloisempia uutisia :)
Onnistuin saamaan tyopaikan taalta Bunburysta vihdoin! Alkoikin jo vahan toi tyotilanne huolestuttaa eli kylla olin onnellinen kun Kanadalainen kamppikseni Valerie tuli lauantaina toista, heitti mulle pari tyopaitaa ja sano, etta "Anni, sulla on tyopaikka. Tuut mun kanssa aamulla kello 6.45 toihin Subwaylle." Ja on ihan mukavaa, etta tyo on jo sinansa tuttua, vaikka tokihan joka paikassa asiat aina toimii vaha eri tavalla, mutta melko nopeesti paasi taas siihen tahtiin mukaan. Aloitin sitten tyot sellaisella kevyella 12 tunnin tyovuorolla, mutta nyt on ollu pari paivaa vapaata ja huomenna alotan sitte saannollisemmin, eli paasin ihan tyovuorolistalle! Tarkeimpana maalina mulla on perjaatteessa vaan tienata enemman mita taala Bunburyssa kulutan, koska mulla perjaatteessa on rahat viimeiselle kuukaudelle, eli kaikki yli viikkomenojen on sitten vaan plussaa ja shoppailurahaa ;)
Suunnitelmissa on nyt siis tehda toita tohon maaliskuun loppuun asti taala Bunburyssa ja sen jalkeen viela reissailla kuukauden verran. Takaisin Suomeen palailen siis vapuksi, joten se jattaa aikaa reissailuun jotakuinkin koko huhtikuun. Suunnitelmissa viela viimeisen kuukauden aikana on tehda reissu melbourneen-Alice springsiin ja Ulurulle-Melbournen kautta Tasmaniaan ja sitten todennakoisesti Sydneyyn hoitelemaan kaytannon asiat valmiiksi ennen suomeen paluuta. Toivottavasti Suomessa sitten jo vaha paremmat ilmat, ettei enaa ihan lunta tulis toukokuussa!
Huomenna oli tarkotus parin saksalaisen tyton kanssa vuokrata auto ja ajella Margaret Riverille paivaksi katselemaan maisemia siela. Kuulemma aika kiva paikkakunta, mutta mun osaltahan naa suunnitelmat tietenkin romuttu, kun olen toissa sen ainoan paivan, kun olis ollu jotain muutakin ohjelmaa. Mutta suunnitelmissa on myos menna Marielan kanssa Rottnest Islandille sukeltamaan, mikali meille loytyy yksi yhteinen vapaapaiva. Saattaa olla vahan haastavaa, koska ma todennakoisesti tuun tekemaan paljon toita viikonloppuina ja Mariela taas on toissa viikolla, mutta toivotaan parasta!
Nauttikaahan talvesta ja pakkasista, eihan niita toki turhan paljoa Suomessa nahdakaan!
Suunnitelmissa on nyt siis tehda toita tohon maaliskuun loppuun asti taala Bunburyssa ja sen jalkeen viela reissailla kuukauden verran. Takaisin Suomeen palailen siis vapuksi, joten se jattaa aikaa reissailuun jotakuinkin koko huhtikuun. Suunnitelmissa viela viimeisen kuukauden aikana on tehda reissu melbourneen-Alice springsiin ja Ulurulle-Melbournen kautta Tasmaniaan ja sitten todennakoisesti Sydneyyn hoitelemaan kaytannon asiat valmiiksi ennen suomeen paluuta. Toivottavasti Suomessa sitten jo vaha paremmat ilmat, ettei enaa ihan lunta tulis toukokuussa!
Huomenna oli tarkotus parin saksalaisen tyton kanssa vuokrata auto ja ajella Margaret Riverille paivaksi katselemaan maisemia siela. Kuulemma aika kiva paikkakunta, mutta mun osaltahan naa suunnitelmat tietenkin romuttu, kun olen toissa sen ainoan paivan, kun olis ollu jotain muutakin ohjelmaa. Mutta suunnitelmissa on myos menna Marielan kanssa Rottnest Islandille sukeltamaan, mikali meille loytyy yksi yhteinen vapaapaiva. Saattaa olla vahan haastavaa, koska ma todennakoisesti tuun tekemaan paljon toita viikonloppuina ja Mariela taas on toissa viikolla, mutta toivotaan parasta!
Nauttikaahan talvesta ja pakkasista, eihan niita toki turhan paljoa Suomessa nahdakaan!
torstai 3. helmikuuta 2011
Bunburyssa edelleen
Tarkoituksena oli lisailla kuvia, kun viimesimmat nayttaa olevan tuolta Magnetic Islandilta eli siis n. 4kk takaa ja tassa valissahan on kylla tullu otettua jokunen kuva, mutta jostain syysta se ei onnistu taala kirjastossa ja hostellilla netti on niin hidas, etta en edes viitsi yrittaa, eli jai sitte namakin kuvat laittamatta. Paivittelen kuvia sitten viimestaan suomesta, mikali en ennen sita saa mitaan laitettua. Oma tietokone olisi tassakin asiassa kylla helpottanu kummasti: siina kun ei ole mitaan rajoituksia, etta mita saa tehda ja mita ei.
Paivat taalla Bunburyssa menee hitaasti, koska ei ole yksinkertaisesti mitaan tekemista. Mikali rahaa loytyisi, niin voisin lahtea delfiiniveneajelulle tai melomaan kajakilla tai sukeltamaan. Taala on ainakin yksi hylky, mika on kuulemma ihan nakemisen arvoinen. Valitettavasti ei kuitenkaan ole sita rahaa, niin paivat kuluu lahinna istuskellessa siela taala = tylsaa!
Tyopaikoista ei ole kuulunut mitaan ja tilanne vaikuttaa melko toivottomalta, joten suunnittelin, etta odottelen viela ens torstaihin ja jos mistaan ei kuulu mitaan, hyppaan koneeseen ja lahden Melbourneen yrittamaan. Siela on ainakin puhelinmyyntityota, mika ei ole kylla mieluisinta, mutta kylla se aina kanansiipien pakkaamisen voittaa. Tata siis armas kamppikseni teki koko eilisen paivan. Pakkasi kanansiipia muovipusseihin jaakaapissa. Jotain muuta minulle siis kiitos! Ja mikali ei sielta melbournestakaan mitaan loydy, niin olenpahan ainakin sitte lahempana Sydneya ja kotiinpaluuta!
Paivat taalla Bunburyssa menee hitaasti, koska ei ole yksinkertaisesti mitaan tekemista. Mikali rahaa loytyisi, niin voisin lahtea delfiiniveneajelulle tai melomaan kajakilla tai sukeltamaan. Taala on ainakin yksi hylky, mika on kuulemma ihan nakemisen arvoinen. Valitettavasti ei kuitenkaan ole sita rahaa, niin paivat kuluu lahinna istuskellessa siela taala = tylsaa!
Tyopaikoista ei ole kuulunut mitaan ja tilanne vaikuttaa melko toivottomalta, joten suunnittelin, etta odottelen viela ens torstaihin ja jos mistaan ei kuulu mitaan, hyppaan koneeseen ja lahden Melbourneen yrittamaan. Siela on ainakin puhelinmyyntityota, mika ei ole kylla mieluisinta, mutta kylla se aina kanansiipien pakkaamisen voittaa. Tata siis armas kamppikseni teki koko eilisen paivan. Pakkasi kanansiipia muovipusseihin jaakaapissa. Jotain muuta minulle siis kiitos! Ja mikali ei sielta melbournestakaan mitaan loydy, niin olenpahan ainakin sitte lahempana Sydneya ja kotiinpaluuta!
tiistai 1. helmikuuta 2011
Bunbury ja tyon metsastys!
Toistaiseksi aika Bunburyssa on siis menny tyonhakuun, mika ei ole niin helppoa, kun aluksi toivoin. Taala on muutamia tyopaikkoja tarjolla, mutta tarjontaa ei ole aivan hirvean paljoa ja toisaalta tyonhakijoita on taalakin melko paljon. Mutta toivotaan nyt, etta joku noista paikoista tarvitsisi tyontekijaa nopeasti, joten paasisin tienaamaan, eika tarttis lahtea Suomeen etuajassa.
Viime paivina olen saanut seuraa Hollantilaisesta tyotosta, joka tekee tyoharjottelua delfiinitutkimuskeskuksessa ja aikoo viettaa Bunburyssa seuraavat 5kk. Ihan mukavaa tutustua ihmisiin, jotka myos aikoo pysytella alueella hieman pidempaan, niin saa taas vahan pidempiaikaisia kavereita, eika tarvitse kayda samoja keskusteluja paivasta toiseen uusien ihmisten kanssa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kylla mukavaa, mutta kun jatkuvasti vaihtaa paikkaa ja hostelleja, alkaa niihin samoihin keskusteluihinkin lopulta kyllastya ja siina vaiheessa todella tulee kavereita ikava! Eli rakkaat ystavat, en todellakaan ole teita unohtanut, vaikka silloin talloin yhteyden pitaminen onkin melko haastavaa, koska netin kaytto taala on ihan riistohintasta! Mutta mielessa olette siita huolimatta <3
Kaiken A ja O olisi nyt loytaa se tyopaikka. Sen jalkeen elama taala Bunburyssakin voisi alkaa maistumaan viela vahan paremmin, kun ei taas tarttis laskea ihan joka pennia, vaikka tietenkin edelleen tarkotuksena on rahan saastaminen, etta voi sitten nauttia niista muutamista viimesista viikoista Australiassa. Matkustelulle ei enaa hirveasti aikaa jaa jokatapauksessa, mutta eipahan sitten tarvitse tulla kotiin ihan rahattomana. Ja paapointti on kylla, etta saan viela nauttia naista lampimista ilmoista pari kuukautta, eika tarvitse tulla kotiin pakkasen ja lumen keskelle. Sita ehtii sitten kylla katella riittavasti ensi vuonna Rovaniemella!
tiistai 25. tammikuuta 2011
Perth
Kavereitten kanssa reilu viikko Perthissa meni nopeasti! Ite suurimmaksi osaksi kylla jouduin maata motellilla, koska oli korkea kuume, eika jaksanu tehda mtn. Mutta paasin kuitenkin niitten mukaan Zoo:hon ja Swan Valleyn viininmaistelu kierrokselle, mika oli kylla ihan hintansa vaarti. Ja sanomattakin on selvaa, etta kyllahan sielta muutama viinipullokin tuolle porukalle tarttui mukaan, mita sitten yhdessa motellilla maisteltiin.
Vieraiden lahdon jalkeen olen sitten tosiaan lahinna yrittany edelleen levata ja parantaa itteani tasta inhottavan sitkeesta taudista (pelkaan, etta on jtn muutakin kun tavallista flunssaa!). Sunnuntaina vietin paivan Kings Parkissa, missa kaverit oli picnicilla jo silloin ku ite makasin kuumeessa kampilla. Olihan se ihan hieno puisto ja hyvat nakymat kaupunkiin. Sai hyvia kuvia Perthista. Muuten paivat onkin sitten kulunu kaytannon asioita hoidellessa ja lepaillessa. Bunburyssa alkaa sitten todellinen tyonhaku!
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Noosa
Nyt on suomi-vieraat saapuneet ja alkumatka on suoraan sanottuna ollu katastrofaalinen! Ensin jaivat jumiin Kiinaan ja joutuivat olemaan yon siela, joten kun sitten sunnuntaiaamuna paasivat australiaan asti, jouduttiin heti hyppaamaan bussiin ja tulemaan Noosaan. Hostelli Noosassa oli loistava. Meilla oli kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa oli oma keittio ja omat kylpparit, joten saatiin olla ihan kaikessa rauhassa. Mutta vettahan taala satoi ja tulvat uhkasi. 2 ensimmaista paivaa satoi kaatamalla vetta, eika paasty Australia Zoo:hon, koska paikka oli tulvien takia suljettu. Tiistaina kuitenkin lahdettiin paivareissulle Fraserille. Olihan siela ihan kaunista ja Lake McKenzie oli todellaki kaiken sen hehkuttamisen arvonen paikka, mutta ei se saari ainakaa noin paivareissulla ollu mun lempparipaikkoja australiassa, vaikka kaikki aina kauheesti kehuu Fraseria ja kuinka se on kaunein paikka, missa ovat olleet! Ja lisaksi tourin aikana oli vahan liian paljon 4WD auton kyydissa istumista kuoppasilla teilla. Ennemmin olisin menny suorempaa tieta ja nauttinut jarvesta pidempaan, mutta onpahan nyt tuo maailman suurin hiekkasaari nahty. Fraserilla nahtiin myos hieman auringonpaistetta, vaikka rannikolla oli satanu lahes koko paivan.
Tulvat sitten tosiaan pilas koko alkumatkan, silla Brisbane on suljettu ja jouduttiin muuttamaan suunnitelmia melko rankasti saiden takia. Eli tanaan nyt lennetaan sitten kalliilla hinnalla Perthiin, mutta ainakin auringonpaistetta pitais olla luvassa. Toivottavasti ei sitten siela lannessa ala ne maastopalot kiusaamaan. Naistakin kun vahan varoitellaan. Onneksi kuitenkin nyt paastaan pois nailta tulva-alueilta. Lento on suoraan Sunshine Coastin lentokentalta, eli ei tarvii edes yrittaa Brisbaneen asti.
Eilen hoidettiin loput kaytannon asiat kuntoon. Viela on selvittamatta, etta pystyvatko kaverit muuttaa lennot Suomeen lahtevaksi suoraan Perthista, ettei tarttis sitten enaa takas sydneyyn lentaa. Mutta toivotaan nyt, etta loppumatka menee suunnitelmien mukaan, eika lisaa vastoinkaymisia tule.
Tulvat sitten tosiaan pilas koko alkumatkan, silla Brisbane on suljettu ja jouduttiin muuttamaan suunnitelmia melko rankasti saiden takia. Eli tanaan nyt lennetaan sitten kalliilla hinnalla Perthiin, mutta ainakin auringonpaistetta pitais olla luvassa. Toivottavasti ei sitten siela lannessa ala ne maastopalot kiusaamaan. Naistakin kun vahan varoitellaan. Onneksi kuitenkin nyt paastaan pois nailta tulva-alueilta. Lento on suoraan Sunshine Coastin lentokentalta, eli ei tarvii edes yrittaa Brisbaneen asti.
Eilen hoidettiin loput kaytannon asiat kuntoon. Viela on selvittamatta, etta pystyvatko kaverit muuttaa lennot Suomeen lahtevaksi suoraan Perthista, ettei tarttis sitten enaa takas sydneyyn lentaa. Mutta toivotaan nyt, etta loppumatka menee suunnitelmien mukaan, eika lisaa vastoinkaymisia tule.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Caloundra, Glass house mountains & Gardener's Falls
Hostelli taalla on mukava, pienehko ja lepposa, missa tutustuu helposti ihmisiin. Hostellin puolesta myos jarjestetaan kaikkea pienta kivaa ohjelmaa. Eilen mentiin ensin patikoimaan Glass House Mountainsille ja iltapaivasta rentoutumaan Gardener's Fallsille. Eihan se tietenkaan rapakuntoselta Annilta ollu kauheen fiksu veto lahtea kiipeamaan vuorelle viiden hyvakuntosen saksalaisen poitsun kanssa. Putosin vauhdista heti alkumetreilla, mutta kylla maki lopulta sitten paasin huipulle asti, naama punasena ja kuolemaa tehden, mutta nakymat oli kylla huikeet ja oli se kaiken kapuamisen arvosta. Ja tulipahan ainakin paivan lenkki tehtya.
Melkeen suoraan ensimmaisesta reissusta tultua lahdettiinkin sitten viettamaan iltapaivaa naille putouksille. Paikka oli kaunis, mutta vahan liian taynna lomalaisia, kun eilen oli kuitenkin viela pyhapaiva taala Australiassa. Ja illalla oli viela pizzailta ja enhan ma voinu sitakaa sitte vastustaa, kun kerran viidella audilla sai syoda niin paljon kun vaan jaksoi. Talle paivalle onkin sitten hankittuna salaattivarmeet, eli tanaan syodaan sitten vahan kevyemmin kaiken sen eilisen roskaruuan jalkeen.
Caloundrassa suunnittelin viettavani nyt naa viimeset paivat ennen team Finlandin tanne saapumista. Mikali kelit on hyvat siirryn Brisbaneen vasta perjantaina, mutta jos lupailevat sadetta, niin taidan menna sita pitelemaan brisbaneen jo torstaina. Kaupungissa kun on aina kuitenkin vahan enemman tekemista vesisateella. Toivottavasti kuitenkin on hyvaa ilmaa ainakin seuraavat muutamat viikot, niin ei lomalaisten tarvia karsia vesisateista.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Uusi vuosi 2011
Nyt on sitte otettu vuosi 2011 vastaan ja mukavissa aurinkoisissa olosuhteissa vaihteeksi! Paasi pariksi paivaksi jopa rannalle nauttimaan ja nahkahan siina taas palo. En vielakaa ilmeisesti osaa olla tarpeeks varovainen, vaikka sita 30 suojakertoimella varustettua rasvaa kuinka levittelee vahan valia. Keskiviikkona tosiaan tutustuin suomalaiseen Annaan hostellilla ja pari paivaa hengattiinki sitte yhdessa. Torstaina tosiaan saatiin sita auringonpaistetta, eli paastiin rannalle ja uimaan isoissa aalloissa. Sen voin kylla sanoa, etta noi virtaukset on tosiaan todella vahvat taala, eika ihmiset turhaan hossota siita lippujen valissa uimisesta, koska me uitiin koko ajan jossain vyotaronkorkusessa vedessa ja silti meinas aallot vieda mennessaan. Voin vaan kuvitella, miten haastavaa on taistella niita vastaan syvemmassa vedessa, missa ei ees jalat ylla pohjaan aallon kohdatessa.
Uuden vuoden aattona hyva saa jatkui ja Annan kanssa mentiin yhdessa surffitunnille. Nyt on kokeiltu sitakin lajia ja voin todeta, etta hauskaa oli! Mutta ehka vaikein laji, mita oon tahan mennessa kokeillu. Paasin kylla onnistuneesti seisomaan aina kun ohjaaja auttoi saamaan aallon, mutta homma meni hankalaksi, kun piti ite napata aalto, muistaa meloa, ottaa asento ja viela saman aallon aikana nousta pystyynki. Ja kaantymisen taidosta ei ole tosiaan viela hajuakaan. Se olis kylla ehka hyodyllista opetella, ettei tarttis joka kerta hypata pois laudan paalta, kun eteen bongahtaa lapsi bodyboardin kanssa tai uimari loiskuttelemaan aalloissa. Ja surffaus on myos ihan hyvaa urheilua. Seuraavana paivana oli kadet ja vatsalihakset todella jumissa, fiksuna tyttona kun tietenkin unohdin venytella siina uuden vuoden aaton tunnelmissa.
Aattoiltana nautittiin Annan ja taman englantilaisen kamppisken kanssa vahan viinia ja jatkettiin hostellin alakertaan nauttimaan lisaa virvokkeita, happy hour -hintaan tietenkin. n. kello kymmenen jalkeen sitten lahdettiin suunnistamaan Tweed Headsin puolelle, missa aika siis oli tunnin edella, joten tarkoituksena oli juhlia uutta vuotta kahteen kertaan ja onnistuihan se! Nahtiin ilotulitukset venesatamassa Tweed Headsissa, mista sitten suunnattiin Coolangattaa ja QLD puolelle rantaan katselemaan seuraavat valoilmiot. Oli omituista, kun vuoden vaihtumisesta pystyi nauttimaan rannalla istuskellen ilman toppatakkia, pipoa, lapasia, kaulahuivia yms yms. Olihan se ihan miellyttava kokemus. Ja tokihan ilta sitten jatkui hostellin baarissa, joka oli ilotulitusten aikana muuntaunut yokerhoksi. Joillakin ilta jatkui pikkutunneille, mutta itehan olen tunnetusti iltauninen, joten kaikkosin paikalta hivenen aikaisemmin. :) Mutta hauska uusi vuosi oli siita huolimatta!
Yhden paivan hengailin viela Coolangatassa, mutta valitettavasti uuden vuoden paivana alko taas sataa vetta, joten paiva meni melko lailla sisalla istuessa ja lukiessa. Iltapaivasta vesisade lakkasi, joten lahdin parintunnin kavelylenkille rannalle.
Tana aamuna sitten hyppasinkin bussiin, joka kuljetti mut Brisbanen kautta Caloundraan Sunshine coastille. Eihan taakaa matka tietenkaan ihan ongelmitta sujunu. Menin bussipysakille hyvissa ajoin puolta tuntia ennen bussin saapumista ja sain ilokseni kuulla siela istuvilta tytoilta, etta bussipysakki on NSW ajassa ja mun bussi meni jo. Muistelin kuitenkin, etta n. tunnin paasta ptais tulla toinen bussi myoskin brisbaneen, joten paatin jaada oottelemaan. Siina sitte ruotslaistyttojen kanssa pohdiskeltiin, etta noinkohan ovat nekin myohassa bussista, koska kaikki oltiin kuviteltu, etta se pysakki on viela QLD puolella. Kun mun seuraava bussi sitten tuli, ilokseni huomasinki, etta se oli oikea bussi ja olin alunperinkin ollu ihan ajallaan ja nama toiset tytot oli nahny aamun ensimmaisen Brisbanen bussin ja olettanu, etta ollaan NSW ajassa. Mutta kaikki hyvin, paasin Caloundraan ja ainakin toistaiseksi aurinko paistaa. Toivotaan, etta huomennakin on viela yhta kauniit ilmat, jotta paasee taallakin nauttimaan rannoista.
Loistavaa uutta vuotta kaikille, tehdaan siita viela parempi, kuin vuodesta 2010! :)
Uuden vuoden aattona hyva saa jatkui ja Annan kanssa mentiin yhdessa surffitunnille. Nyt on kokeiltu sitakin lajia ja voin todeta, etta hauskaa oli! Mutta ehka vaikein laji, mita oon tahan mennessa kokeillu. Paasin kylla onnistuneesti seisomaan aina kun ohjaaja auttoi saamaan aallon, mutta homma meni hankalaksi, kun piti ite napata aalto, muistaa meloa, ottaa asento ja viela saman aallon aikana nousta pystyynki. Ja kaantymisen taidosta ei ole tosiaan viela hajuakaan. Se olis kylla ehka hyodyllista opetella, ettei tarttis joka kerta hypata pois laudan paalta, kun eteen bongahtaa lapsi bodyboardin kanssa tai uimari loiskuttelemaan aalloissa. Ja surffaus on myos ihan hyvaa urheilua. Seuraavana paivana oli kadet ja vatsalihakset todella jumissa, fiksuna tyttona kun tietenkin unohdin venytella siina uuden vuoden aaton tunnelmissa.
Aattoiltana nautittiin Annan ja taman englantilaisen kamppisken kanssa vahan viinia ja jatkettiin hostellin alakertaan nauttimaan lisaa virvokkeita, happy hour -hintaan tietenkin. n. kello kymmenen jalkeen sitten lahdettiin suunnistamaan Tweed Headsin puolelle, missa aika siis oli tunnin edella, joten tarkoituksena oli juhlia uutta vuotta kahteen kertaan ja onnistuihan se! Nahtiin ilotulitukset venesatamassa Tweed Headsissa, mista sitten suunnattiin Coolangattaa ja QLD puolelle rantaan katselemaan seuraavat valoilmiot. Oli omituista, kun vuoden vaihtumisesta pystyi nauttimaan rannalla istuskellen ilman toppatakkia, pipoa, lapasia, kaulahuivia yms yms. Olihan se ihan miellyttava kokemus. Ja tokihan ilta sitten jatkui hostellin baarissa, joka oli ilotulitusten aikana muuntaunut yokerhoksi. Joillakin ilta jatkui pikkutunneille, mutta itehan olen tunnetusti iltauninen, joten kaikkosin paikalta hivenen aikaisemmin. :) Mutta hauska uusi vuosi oli siita huolimatta!
Yhden paivan hengailin viela Coolangatassa, mutta valitettavasti uuden vuoden paivana alko taas sataa vetta, joten paiva meni melko lailla sisalla istuessa ja lukiessa. Iltapaivasta vesisade lakkasi, joten lahdin parintunnin kavelylenkille rannalle.
Tana aamuna sitten hyppasinkin bussiin, joka kuljetti mut Brisbanen kautta Caloundraan Sunshine coastille. Eihan taakaa matka tietenkaan ihan ongelmitta sujunu. Menin bussipysakille hyvissa ajoin puolta tuntia ennen bussin saapumista ja sain ilokseni kuulla siela istuvilta tytoilta, etta bussipysakki on NSW ajassa ja mun bussi meni jo. Muistelin kuitenkin, etta n. tunnin paasta ptais tulla toinen bussi myoskin brisbaneen, joten paatin jaada oottelemaan. Siina sitte ruotslaistyttojen kanssa pohdiskeltiin, etta noinkohan ovat nekin myohassa bussista, koska kaikki oltiin kuviteltu, etta se pysakki on viela QLD puolella. Kun mun seuraava bussi sitten tuli, ilokseni huomasinki, etta se oli oikea bussi ja olin alunperinkin ollu ihan ajallaan ja nama toiset tytot oli nahny aamun ensimmaisen Brisbanen bussin ja olettanu, etta ollaan NSW ajassa. Mutta kaikki hyvin, paasin Caloundraan ja ainakin toistaiseksi aurinko paistaa. Toivotaan, etta huomennakin on viela yhta kauniit ilmat, jotta paasee taallakin nauttimaan rannoista.
Loistavaa uutta vuotta kaikille, tehdaan siita viela parempi, kuin vuodesta 2010! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)