Dunsborough & Margaret River

Sunnuntaina oli mukava paiva. Toista vapaata ja reissu tasta pari tuntia autolla etelampaan. Pomon tytto, Kelly, otti mut mukaansa Dusboroughun ja meilla oli oikein mukava paiva. Ilma oli tosi lammin, eika edes tuullut, eli siis taydellinen keli rannalla loikoiluun yms.
Aamupalan (hillomunkki leipomosta!) jalkeen kaytiin katsomassa Canal Rocks Dunsboroghssa. Paikka oli kaunis ja vesi kristallin kirkasta. Muut porukasta hyppas sillalta veteen ja kellu virtauksessa, mutta itella ei ollut tarpeeksi rohkeutta tehda moista. Toimin siis sen sijaan valokuvaajana. Kivien valissa kellui melko suuri keihasrausku ja vahan kauempana kivella kollotteli hylje. Valitettavasti oma kamera on sen verran huono, etta enhan ma hylkeesta kuvaa saanu. Tallaisina hetkina todella kaipaan omaa Nikoniani, silla tuolla pokkarilla kun ei aina oikein meinaa saada ikuistettua kaikkia tilanteina sellaisina, kun ne haluaisin muistaa.

Seuraavaksi suunnitelmissa olikin sitten loikoilla rannalla pari tuntia ja suuntasimme Shelley Beachille. Valitettavasti unohdin kameran autoon, joten en saanut kuvaa tasta paikasta, mutta ranta oli suuri, mutta silti rauhallisessa poukamassa ja meri oli suhteellisen tyyni, vaikka virtauksiakin kylla oli. Vesi jokatapauksessa oli niin houkuttelevan turkoosia, etta pakkohan sinne oli menna. WA:ssa, ainakaan taala etelammassa, ei ole kauheesti rantavahteja rannoilla jostain syysta. Rannat ovat luultavasti niin paljon autiompia, etta valtiolla ja kunnilla ei ole varaa palkata vahteja joka rannalle kykkimaan. Kelly ja hanen sisko ovat kuitenki kayneet tuolla kyseisella rannalla lapsesta asti, joten olin suhteellisen luottavaisin mielin. Siita huolimatta kammoksun edelleen vahan niita virtauksia (mika on sinansa ihan hyva asia) ja oon todella varovainen vedessa. Mutta pakkohan sita on valilla kuitenkin virkistaytya :)

Rannalla rentoutumisen jalkeen ajelimme Margaret Riverin viinitila-alueille. Kasittamatonta, miten valtavia viinitiloja siella oli ja aivan jokapuolella. Emme kuitenkaan vierailleet viinitilalla vaan paikallisella pienpanimolla, missa soimme valtavan lounaan! Suhteellisen kallis paikka, mutta ehdottomasti sen arvoinen! Paikan nimi oli muistaakseni Bootleg Brewery.

Jalkiruuaksi paatimme suunnata nauttimaan suklaata suklaatehtaalle, mika oli jotakuinkin samanlainen paikka kuin Swan Valleyssa, mutta eihan se haitannut, silla aina on tilaa suklaalle!

Paiva oli jokatapauksessa erittain antoisa ja oli viihdyttavaa paasta nakemaan jotain muutakin kuin vain Bunburyn kylapahanen ja hostelli. :) Nyt onkin sitten enaa pari paivaa jaljella taalla ja sen jalkeen reissuun. Loistava uutinen oli, etta taidamme sittenkin paasta sukeltamaan lauantaina, joten tiedossa mahtava viikonloppu!

Another post from Bunbury

Enaa sellainen puolisentoista viikkoa Bunburyssa jaljella. Kahden viikon paasta olen jo kuivassa outbackissa Alice Springsissa. Varasin eilen lennot Melbourneen ja Alice Springsiin seka takaisin. Lisaksi varasin reissun Ulurulle: 3 paivaa ja 2 yota. Katsotaan miten leirielama uppoaa Anniin. Toisena yona onneksi kuitenkin yovytaan paikassa, missa on ihan oikeat suihkut ja vessat. Mutta oon kuullu vaan hyvia juttuja tasta tourista, joten eikohan siita ihan kiitettavan hyva reissu ole tulossa. Rahaa kylla palaa viimeisen kuukauden aikana enemman kun tarttis, mutta onneksi oon kuitenki sitte menossa kotiin, nii ei haittaa vaikkei niin kauheesti olisikaan jaljella. :D

Talla hetkella hostellilla on hiljaista, koska suurin osa kavereista on reissussa etelaisessa WA:ssa. Mutta tulevat onneksi huomenna kotiin, nii saa taas vahan eloa elamaan. Pari muuta kaveria on sairaana. Saivat ilmeisesti dengue-kuumeen Balilta. Onneksi se ei ole kuitenkaa tarttuva, niin ei hostellille synny mitaan epidemiaa. Mutta saali, etta joutuvat makaamaan sangyssa paivat pitkat ja toinen on sairaalassa. Tosin kuulin kylla, etta han voi jo ilmeisesti paremmin ja olisi tulossa takaisin "kotiin" tanaan. Bunbury kylla tosiaan tuntuu eniten kodilta, mita mikaan muu paikka Australiassa. Valilla on ihan mukava olla paikallaan :)

Toivon, etta paasen pian taalta lahdon jalkeen lisailemaan myos kuvia blogiin, silla pelkkien tekstien postaaminen nayttaa melko tylsalta. Heti kun paasen koneelle, missa onnistun lisaamaan kuvia, teen sen. Ja luultavasti lisailen niita vanhoihin teksteihin, etta ovat oikealla paikallaan. Sitten saadaan vahan lisaa eloa tahankin blogiin!

Kotiin!

Nyt on sitten lennot varattu kotiin pain ja paluu on siis ihan todellista! Tuntuu kylla vahan haikeelta jattaa Bunbury ja Australia taakseen, mutta pitaa nyt nauttia naista viimesista viikoista. Paluulennot on siis buukattu 25.4 ja suomeen saavun seuraavana paivana. Vahan tuntuu oudolta, etta alle 7 viikon paasta oon jo Suomessa nakemassa ystavia ja puhumassa suomea kaiket paivat! Toisaalta odotan paluuta erittain innolla, mutta olen myoskin viihtynyt Bunburyssa niin hyvin, etta on outoa jattaa se ja kaikenkansalliset ystavani tanne.. Mutta ehkapa tapaamme viela tulevaisuudessa jossain pain maailmaa :) Ja on mulla nyt onneksi viela 3 vko:a aikaa nauttia hyvasta seurasta taalla pain maailmaa.

Muuten asiat sujuu aikalailla samalla painolla kuin aikaisemminkin. Lahinna tyontekoa ja kavereiden kanssa hengailua. Nyt kun sain lennot buukattua, voin alkaa suunnittelemaan viimesia viikkoja australiassa ja varailemaan lentoja, hostelleja, toureja yms yms. Sitten voikin vain rentoutua, kun kaikki on hoidossa. Seuraavana askeleena taitaa olla Rottnest Islandin sukellusreissun varaaminen yhdessa Marielan kanssa. Odotan innolla!

Ei siis muutakun henkisesti varautumaan kotiinpaluun ja pitaa yrittaa olla taalla nyt mahdollisimman aktiivinen, silla kohtahan se on ohi!
Mukavia paivia Suomeen. Kirjoittelen taas kun silta tuntuu :)

Australian Hamahakit

Eilen kavimme tyttoporukalla nauttimassa kuulemma WA:n tai ainaskin Bunburyn parhaat fish&chipsit Aristo's ravintolassa meren aarella. Ja voin kylla sanoa, etta kyllahan se fisu hyvalle maistuikin, eika ranskiksissakaan mitaan moitittavaa ollut. Mutta myyjalla oli koko kasivarsi punainen ja tokihan joku sitten kysy, etta mika siihen on kayny ja kertoi, etta hamahakki puraisi. Tasta alko sitten melkonen hamahakki keskustelu, silla jalki oli nimittain melko kaamean nakonen ja purema oli jo melkein 2 viikkoa vanha. Kyseinen hamahakki oli white tailed spider, mista on liikkunut melko epailyttavia tarinoita median parissa ja hamahakki on saanu totuutta pahemman maineen. On totta, etta purema voi koitua tuskalliseksi, mutta suurimmaksi osaksi kyseessa on siis tulehtuminen, eika niinkaan itse hamahakin myrkky.
Eras brittilainen ystavamme hostellilla kertoi tarinan kaveristaan, jota oli kyseinen hamahakki myoskin puraissut. Kolmeen viikkoon ei ollut mitaan ongelmaa ja yhtakkia mies oli mennyt niin huonoon kuntoon, etta joutui makaamaan sairaalassa 9kk ja menetti jalkansa pureman vuoksi. Tokihan taman jalkeen koko hostellin tytot oli paniikissa, koska kyseinen hamahakkihan elelee myos ihan taalla Bunburyssa ja saattaa loytya peitoista yms.

Viime yon hamahakkikuvien tayteisen sangyssa pyoriskelyn jalkeen paatin ottaa vahan enemman selvaa tasta kyseisesta hamahakista, silla aikaisemmin olin kuullut, etta funnel web spider on australian hamahakeista ainoa, jonka purema on todellakin vaarallinen. Vaheksymatta tietenkaan muita hamahakkeja, mutta funnel web on ainoa, jonka tiedetaan tappaneen ihminen kahdessa tunnissa (ei kuitenkaan vuoden 1984 jalkeen, jolloin vastamyrkky kehitettiin!), mutta usein ongelmat muiden hamahakkien kanssa johtuvat siis haavan tulehtumisesta, eika niinkaan itse myrkysta.
Ja kyllahan sielta sitten loytyikin hieman lohduttavampaa tietoa, eli white tailed hamahakin myrkky ei todistetusti ole aiheuttanut vakavia ongelmia, vaan kyseessa saattaa tosiaankin olla muut bakteerit, jotka ovat pesiytyneet haavaan. Tietenkin myos myrkky aiheuttaa melko kivuliaan pureman, mutta luultavasti tulen kuitenkin selviytymaan puremasta menettamatta raajoja!
Taas nousi hirvea kohu aiheesta, mista suurin osa ei tieda huhupuhetta kummempaa. Ja nyt on ainakin itsella huomattavasti turvallisempi olo jalleen, kun on tehnyt taustatutkimusta ja oikeasti lukenut faktoja asiasta, mista ei itsellakaan ollut harmainta aavistusta aikaisemmin. Tuskinpa olin edes kuullut nime white tailed spider ennen eilista.

Saadakseni blogiin eloa, voisin laittaa kuvia mainitsemistani hamahakeista, mutta luulen, etta mikali ystavani V eksyy blogia lueskelemaan, ei ole suotavaa kiusata raukkaa allottavilla hamahakin kuvilla. Sen sijaan laitan yhden niista lukuisista linkeista, mista lueskelin tietoa hamahakeista, mikali joku on kiinnostunut faktoja tarkistelemaan :)
http://www.outback-australia-travel-secrets.com/australian_spiders.html#australian-spiders-redback